Jos tarkastelet Song-ajan konsolisarjaa tarkasti, huomaat, että sen varret ja lohkot ovat paksuudeltaan yhtenäiset. Tämä yhtenäisyys ei ole sattumaa eikä salaisuus. Se on sääntö, ja säännöstön voi lukea.
Yingzao Fashi
Vuonna 1103 virkamies Li Jie julkaisi teoksen Yingzao Fashi, jota usein käännetään nimellä ”Käsitys rakennusmenetelmistä”. Sen tavoite oli osittain hallinnollinen: standardoida materiaalit ja työvoima valtion rakennushankkeisiin sekä rajoittaa hukkaa. Sen ytimessä on cai, vakiomittainen puuosa, jonka mitat jaetaan pienempiin yksiköihin, joita kutsutaan fen-yksiköiksi. Rakennuksille annettiin cai-luokka, ja lähes kaikki puun mitat johdettiin siitä.
Tuloksena on skaalautuva moduulijärjestelmä. Pieni paviljonki ja suuri juhlasali saattoivat jakaa samat mittasuhteet, koska molemmat piirrettiin fen-yksiköissä, vain eri absoluuttisin mitoin. Kun huomaat Song-ajan rakennusten sukulaisuutta, tämä selittää suuren osan siitä.
1900-luvulla arkkitehtuurihistorioitsija Liang Sicheng vietti vuosia oppaan terminologian selvittämiseen ja testasi sitä säilyneiden rakennusten avulla. Hänen tiiminsä tunnisti vuonna 1937 Wutai-vuoren Foguang-temppelin Tang-ajan itäsalin, joka on ajoitettu vuoteen 857. Se antoi harvinaisen varhaisen rakennuksen, johon myöhempiä sääntöjä voitiin verrata.
Qing-ajan määräykset
Qing-ajan Gongbu Gongcheng Zuofa, jonka rakennusministeriö julkaisi vuonna 1734, järjesti nämä periaatteet uudelleen toisen moduulin ympärille, joka liittyi usein konsolin suun leveyteen. Qing-ajan hallit ovat yleensä pienempiä ja koristeellisempia konsoleiltaan kuin Song- tai Tang-ajan hallit, ja tämä muutos selittyy osin tämän tekstin avulla. Kahden oppaan vertailu on yksi selkeimmistä tavoista ajoittaa kiinalaisia puurakennuksia silmämääräisesti.
Kiwari Japanissa
Japanilaiset temppelipuusepät kehittivät kiwarin, mittasuhdejärjestelmiä, jotka perustuvat ensisijaiseen mittaan, kuten pylväsväliin. Shōmei, käsikirjoitus, joka on periytynyt Heinouchi-suvun mestaripuusepille ja on ajoitettu vuoteen 1608, esittää nämä mittasuhteet porteille, pagodeille ja halleille. Suuri osa tiedosta pysyi käsityöperinteiden sisällä, joten oppaat tallentavat vain osan siitä, mitä puusepät tiesivät.
Elävä säännöstö Isessä
Ise Jingussa sääntöä esitetään eikä vain kirjoiteta. Shikinen Sengū -menettelyn kautta pääpyhäkköt rakennetaan uudelleen 20 vuoden välein. 62. jälleenrakennus tehtiin vuonna 2013, ja seuraava on suunniteltu vuodelle 2033. Jokainen sykli siirtää puusepäntaidot uudelle sukupolvelle. Tässä ”alkuperäinen” on käytäntö, ei puu.
Shilpa-tekstit ja elävät sthapatit
Etelä-Intiassa perinteiset temppelirakentajat, sthapatit, konsultoivat yhä Mayamatan ja Manasaran kaltaisia tutkielmia, ja monet heistä kouluttautuvat Mamallapuramissa. Tekstit esittävät ruudukot, mittasuhteet ja ikonografian, mutta harjoittajat tulkitsevat niitä suvun ja paikallisen tavan kautta.
Tekstit ovat olemassa
Oppaita on säilynyt päivätyissä painoksissa, teknisine termistöineen ja työesimerkkeineen. Niiden sääntöjä voidaan verrata mitattuihin rakennuksiin.
Kaikki noudattivat niitä tarkasti
Tutkimukset osoittavat alueellisia eroja, työpajojen tapoja ja myöhempiä muutoksia. Oppaat kuvaavat normeja, eivät yhtä yleismaailmallista piirustusta.
Katso, miten nämä säännöt näkyvät rytmissä rakennetuissa kuvioissa, tai lue lisää siitä, miten punnitsemme tekstejä todistusaineistoa koskevassa käytännössämme.
Lähdemerkinnät
- Li Jie, Yingzao Fashi (1103); Liang Sicheng, A Pictorial History of Chinese Architecture (toim. Wilma Fairbank, 1984).
- Qingin rakennusministeriö, Gongbu Gongcheng Zuofa (1734).
- William H. Coaldrake, The Way of the Carpenter (1990), kiwarista ja Shōmeista.
- Jingu Shicho (Ise Jingun hallinto), julkista tietoa Shikinen Sengūsta.